Juuri kun itsestä tuntuu siltä, että enempää ei asiat solmuun voi mennä, niin tottakai tulee  takapakkia . Pitäis parin päivän sisällä löytyä pari tonnia...

Ongelmien kohdatessa yhdestä asiasta olen kiitollinen, minulla on edes jonkinlaisest välit tuonne yläkertaan! Ja pahoina hetkinä on ihanaa saada kertoa sinne huolistaan, todeta, etten itse osaa tätä asiaa hoitaa, en keksi ratkaisua, auta sinä. Toivon mukaan taas tälläkin kertaa minun pyyntöni kuullaan.

Kyllä niin monta kertaa olen apua ylhäältä saanut, etten voi olla uskomatta, että tuolla oikeasti on joku meistä huolta pitämässä. Ihmeellisillä tavoilla asioita on järjestynyt. Siksipä nytkin kaikkien vaikeuksien keskellä jaksan luottaa siihen, että ehkä Jumala näki, että olen menossa väärään suuntaan, minut pitää pysäyttää välillä.

Tähän mennessä kaikki kumppanini ovat olleet "ei uskovia". Ja kyllä kieltämättä joissakin asioissa tämä on kaihertanut mieltä. Tämäkin, jota nyt tapailen kuuluu sarjaan "ei uskova". Joskus sitä toivoo, että jaksaisi luottaa siihen, että jostain löytyisi itselle uskova mies. Toisaalta taas on sellainen olo, että voisiko yksikään tuollainen mies hyväksyä minua kaikkien erehdysten ja ongelmien jälkeen... Vaikka tiedän, että Jumala on minulle anteeksi antanut ja hyväksyy tällaisena erehtyväisenä ihmisenä, mutta pystyykö ihmiset samaan? Mitään sellaista parisuhdetta halua, jossa tuntisin olevani huonompi/ala-arvoisempi.

Silloin tällöin tulee sellainen tunne, että mies jota tapailen, ei ole valmis kunnon parisuhteeseen. Kerran häneltä kysyttiin, seurustelemmeko me, ei antanut mitään vastausta. Yritin tätä myös itse kysyä, vielä en ole vastausta saanut. Ajattelin nyt, että en ota itse seuraavaksi yhteyttä, saa tämä toinen ottaa. Onko liikaa pyydetty, että haluan tuntea sen, että toinen oikeasti haluaa olla kanssani. Miehet ovat välillä niin vaikeita. Kerroin myös siitä, että haluaisin tietää mitä hän oikeasti ajattelee minusta, oli se sitten hyvää tai huonoa. Vastausta en saanut. Tämmöiset asiat saavat mielikuvituksen liikkeelle... Vaikka hyviä hetkiäkin on paljon, nämä kaihertavat mieltä. Eikä toinen ole vielä netin treffipalstalta poistanut profiiliaankaan. Mistä voin tietää, etsiikö hän vielä parempaa? Olenko vain väliaikainen... Onneksi suhteemme on sen verran tuore, että kävi miten kävi, jaloilleni tipun. En minä vielä mitään rakkauden tunnustuksia välttämättä kaipaa, mutta haluaisin vain tietää mitä oikeasti toiselle merkitsen, vai merkitsenkö yhtään mitään???